objektiivinen edellytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

objektiivinen edellytys

  1. (velvoiteoikeus) edellytys, jota oikeustoimen osapuolet eivät ole pitäneet lainkaan tarpeellisena mainita, vaan ovat katsoneet sen itsestään selväksi

Käännökset[muokkaa]