puuttuva edellytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puuttuva edellytys

  1. (velvoiteoikeus) edellytys, josta oikeustoimen osapuolella on ollut oikea käsitys oikeustointa tehdessään, mutta jokin väliin tullut seikka on muuttanut tapahtumien oletettua kulkua

Käännökset[muokkaa]