altto

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Altto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

altto (1-C) (monikko altot)

  1. (musiikki) kuorossa toiseksi korkein ääniala tyypillisessä sopraano-altto-tenori-basso -osituksessa; sopraanoa matalampi ääni, jota laulavat matalaääniset naiset, pojat ja korkeaääniset miehet tai falsettilaulajat
  2. (musiikki) eri soitinryhmissä äänialaltaan toiseksi korkein soitin
    alttoviulu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlt̪ːo/
  • tavutus: alt‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi altto altot
genetiivi alton alttojen
partitiivi alttoa alttoja
akkusatiivi altto;
alton
altot
sisäpaikallissijat
inessiivi altossa altoissa
elatiivi altosta altoista
illatiivi alttoon alttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi altolla altoilla
ablatiivi altolta altoilta
allatiivi altolle altoille
muut sijamuodot
essiivi alttona alttoina
translatiivi altoksi altoiksi
abessiivi altotta altoitta
instruktiivi altoin
komitatiivi alttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo alto-
vahva vartalo altto-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset[muokkaa]

altto ei ole oopperassa käytettävä termi

Etymologia[muokkaa]

latinan kielen altus (korkea); korkea suhteessa matalampaan tenoriääneen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alttoavain, alttohuilu, alttoklarinetti, alttolaulajatar, alttonokkahuilu, alttosaksofoni, alttotorvi, alttoviulu, alttoääni, kontra-altto, poika-altto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • altto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]