ooppera

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ooppera (12)

  1. länsimainen taidemuoto, jossa yhdistyvät ns. taidemusiikki ja näytelmä ja jossa usein on täysimittainen sinfoniaorkesteri
  2. tällaista esitystä varten sävelletty musiikkikappale
    Mozartin kuuluisia oopperoita ovat Figaron häät ja Taikahuilu.
  3. seurue tai laitos, joka esittää oopperoita
  4. rakennus, jossa oopperaa esitetään
  5. yksi näytöskerta, oopperanäytös
    Menemme tänään katsomaan oopperaa.
  6. kiinalainen šamanismiin perustuva näyttämötaiteen lajityyppi, jonka tunnetuin muoto on Peking-ooppera

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoːpːerɑ/
  • tavutus: oop‧pe‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ooppera oopperat
genetiivi oopperan oopperoiden
oopperoitten
(oopperain)
partitiivi oopperaa oopperoita
akkusatiivi ooppera;
oopperan
oopperat
sisäpaikallissijat
inessiivi oopperassa oopperoissa
elatiivi oopperasta oopperoista
illatiivi oopperaan oopperoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oopperalla oopperoilla
ablatiivi oopperalta oopperoilta
allatiivi oopperalle oopperoille
muut sijamuodot
essiivi oopperana oopperoina
translatiivi oopperaksi oopperoiksi
abessiivi oopperatta oopperoitta
instruktiivi oopperoin
komitatiivi oopperoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ooppera-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta opera < italian sanasta opera, lyhentynyt joko termistä opera in musica ’musiikkityö’ tai opera musicale ’musikaalinen teos’ < latinan opera ’työ’[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kamariooppera, ooppera-aaria, ooppera-alkusoitto, oopperakapellimestari, oopperakirjallisuus, oopperakuoro, oopperalaulaja, oopperamonttu, oopperamusiikki, oopperanäytäntö, oopperaorkesteri, oopperataide, oopperatalo, oopperatenori, oopperavoileipä, pienoisooppera, rockooppera, saippuaooppera, satuooppera

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.