ääniala

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ääniala (9)

  1. (musiikki) äänentaajuudet, jotka puhuja tai laulaja kykenee tuottamaan
    Pekka on tenori ja hänen äänialansa on B2-D5.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæːniˌɑlɑ/
  • tavutus: ää‧ni‧a‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääniala äänialat
genetiivi äänialan äänialojen
(äänialain)
partitiivi äänialaa äänialoja
akkusatiivi ääniala;
äänialan
äänialat
sisäpaikallissijat
inessiivi äänialassa äänialoissa
elatiivi äänialasta äänialoista
illatiivi äänialaan äänialoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi äänialalla äänialoilla
ablatiivi äänialalta äänialoilta
allatiivi äänialalle äänialoille
muut sijamuodot
essiivi äänialana äänialoina
translatiivi äänialaksi äänialoiksi
abessiivi äänialatta äänialoitta
instruktiivi äänialoin
komitatiivi äänialoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ääniala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista ääni ja ala

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]