alba

Wikisanakirjasta
Katso myös: Alba

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alba (9)

  1. jumalanpalveluksessa käytettävä tavallisesti valkea vaate

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlbɑ/
  • tavutus: al‧ba

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alba albat
genetiivi alban albojen
(albain)
partitiivi albaa alboja
akkusatiivi alba;
alban
albat
sisäpaikallissijat
inessiivi albassa alboissa
elatiivi albasta alboista
illatiivi albaan alboihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alballa alboilla
ablatiivi albalta alboilta
allatiivi alballe alboille
muut sijamuodot
essiivi albana alboina
translatiivi albaksi alboiksi
abessiivi albatta alboitta
instruktiivi alboin
komitatiivi alboine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alba-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

latinan kielen albus ('valkoinen')

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

arkkualba

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • alba Kielitoimiston sanakirjassa
  • alba Tieteen termipankissa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alba f. (monikko albas)

  1. aamunkoitto
  2. alba

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • alba Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alba f. (monikko albe) [luo]

  1. aamunkoitto, sarastus

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

alba

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta albus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta albus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta albus

Adjektiivi

albā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta albus

Oksitaani[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alba f.

  1. aamunkoitto, sarastus