sarastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sarastus (39)[1]

  1. (myös kuvaannollisesti) aamunkoitto, aamun kajo
    Kesäaamun sarastus ei antanut minun nukkua vaan heräsin ennen kukonlaulua.
    uuden ajan sarastus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑrɑst̪us/
  • tavutus: sa‧ras‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sarastus sarastukset
genetiivi sarastuksen sarastusten
sarastuksien
partitiivi sarastusta sarastuksia
akkusatiivi sarastus;
sarastuksen
sarastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sarastuksessa sarastuksissa
elatiivi sarastuksesta sarastuksista
illatiivi sarastukseen sarastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sarastuksella sarastuksilla
ablatiivi sarastukselta sarastuksilta
allatiivi sarastukselle sarastuksille
muut sijamuodot
essiivi sarastuksena sarastuksina
translatiivi sarastukseksi sarastuksiksi
abessiivi sarastuksetta sarastuksitta
instruktiivi sarastuksin
komitatiivi sarastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sarastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sarastus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aamunsarastus, päivänsarastus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39