aivoitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aivoitus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯ʋoi̯t̪us/
- tavutus: ai‧voi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aivoitus | aivoitukset |
| genetiivi | aivoituksen | aivoitusten aivoituksien |
| partitiivi | aivoitusta | aivoituksia |
| akkusatiivi | aivoitus; aivoituksen |
aivoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aivoituksessa | aivoituksissa |
| elatiivi | aivoituksesta | aivoituksista |
| illatiivi | aivoitukseen | aivoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aivoituksella | aivoituksilla |
| ablatiivi | aivoitukselta | aivoituksilta |
| allatiivi | aivoitukselle | aivoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aivoituksena | aivoituksina |
| translatiivi | aivoitukseksi | aivoituksiksi |
| abessiivi | aivoituksetta | aivoituksitta |
| instruktiivi | – | aivoituksin |
| komitatiivi | – | aivoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aivoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aivoitus- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aivoitus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.