keksintö

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keksintö (1-J)[1]

  1. ihmisen keksimä uusi laite, menetelmä tai teoria
  2. (kuvaannollisesti) päähänpisto
    Mikähän keksintö sekin oli?

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keksintö keksinnöt
genetiivi keksinnön keksintöjen
partitiivi keksintöä keksintöjä
akkusatiivi keksintö; keksinnön keksinnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi keksinnössä keksinnöissä
elatiivi keksinnöstä keksinnöistä
illatiivi keksintöön keksintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keksinnöllä keksinnöillä
ablatiivi keksinnöltä keksinnöiltä
allatiivi keksinnölle keksinnöille
muut sijamuodot
essiivi keksintönä keksintöinä
translatiivi keksinnöksi keksinnöiksi
abessiivi keksinnöttä keksinnöittä
instruktiivi keksinnöin
komitatiivi keksintöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

työsuhdekeksintö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J
  2. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.