aisapari
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- kahden yhdessä käytettävän yl. keskenään samanlaisen aisan muodostama pari
- Orsien päällä on kuivumassa uusi aisapari ensitalven rekikautta varten.
- samaan vetoaisaan parina valjastetut eläimet
- Kaksi yhteen valjastettua vesipuhvelia muodostavat aisaparin.
- (kuvaannollisesti) yhdessä toimiva pari tai sen toinen osapuoli
- Heikki ja Matti tunnetaan erinomaisena aisaparina.
- Heikki tuskin tulisi toimeen ilman aisapariaan Mattia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯sɑˌpɑri/
- tavutus: ai‧sa‧pa‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aisapari | aisaparit |
| genetiivi | aisaparin | aisaparien (aisaparein) |
| partitiivi | aisaparia | aisapareja |
| akkusatiivi | aisapari; aisaparin |
aisaparit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aisaparissa | aisapareissa |
| elatiivi | aisaparista | aisapareista |
| illatiivi | aisapariin | aisapareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aisaparilla | aisapareilla |
| ablatiivi | aisaparilta | aisapareilta |
| allatiivi | aisaparille | aisapareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aisaparina | aisapareina |
| translatiivi | aisapariksi | aisapareiksi |
| abessiivi | aisaparitta | aisapareitta |
| instruktiivi | – | aisaparein |
| komitatiivi | – | aisapareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aisapari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aisapari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5