aisa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aisa (9)

  1. tankomainen kappale tai rakenneosa, jolla tai joiden muodostamalla parilla vedetään tai hinataan
    Vetoeläimet laitetaan vetämistä varten aisoihin.
  2. nojapuiden tanko
  3. (puhekieltä) siitin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aisa aisat
genetiivi aisan aisojen
(aisain)
partitiivi aisaa aisoja
akkusatiivi aisa;
aisan
aisat
sisäpaikallissijat
inessiivi aisassa aisoissa
elatiivi aisasta aisoista
illatiivi aisaan aisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aisalla aisoilla
ablatiivi aisalta aisoilta
allatiivi aisalle aisoille
muut sijamuodot
essiivi aisana aisoina
translatiivi aisaksi aisoiksi
abessiivi aisatta aisoitta
instruktiivi aisoin
komitatiivi aisoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aisahevonen, aisahihna, aisakeinu, aisakello, aisankannatin, aisankannattaja, aisapari, aisapuu, kärrynaisa, vetoaisa

Idiomit[muokkaa]

  • pysyä aisoissa
  • vettä tulee kuin aisaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aisa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.