aallokko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike
- Järvellä oli eilen kova aallokko, ja veneemme oli vähällä kaatua.
- Vilja aaltoilee tuulessa, koko maisema on yhtä aallokkoa.
- (kuvaannollisesti) vaihtelu
- Mielialani on jatkuvaa aallokkoa, välillä alamäkeä ja kohta taas jyrkkää ylämäkeä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑːlːokːo/
- tavutus: aal‧lok‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aallokko | aallokot |
| genetiivi | aallokon | aallokoiden aallokoitten aallokkojen |
| partitiivi | aallokkoa | aallokkoja aallokoita |
| akkusatiivi | aallokko; aallokon |
aallokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aallokossa | aallokoissa |
| elatiivi | aallokosta | aallokoista |
| illatiivi | aallokkoon | aallokkoihin aallokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aallokolla | aallokoilla |
| ablatiivi | aallokolta | aallokoilta |
| allatiivi | aallokolle | aallokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aallokkona | aallokkoina aallokoina |
| translatiivi | aallokoksi | aallokoiksi |
| abessiivi | aallokotta | aallokoitta |
| instruktiivi | – | aallokoin |
| komitatiivi | – | aallokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aalloko- | |
| vahva vartalo | aallokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]myötäaallokko, peräaallokko, ristiaallokko, sivuaallokko, vasta-aallokko
Aiheesta muualla
[muokkaa]Lähteet
[muokkaa]- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 4-A)