viti

Wikisanakirjasta
Katso myös: Viti

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viti (5-F)[1]

  1. vastasatanut kevyt pakkaslumi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋit̪i/
  • tavutus: vi‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viti vidit
genetiivi vidin vitien
(vitein)
partitiivi vitiä vitejä
akkusatiivi viti;
vidin
vidit
sisäpaikallissijat
inessiivi vidissä videissä
elatiivi vidistä videistä
illatiivi vitiin viteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vidillä videillä
ablatiivi vidiltä videiltä
allatiivi vidille videille
muut sijamuodot
essiivi vitinä viteinä
translatiivi vidiksi videiksi
abessiivi vidittä videittä
instruktiivi videin
komitatiivi viteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vidi-
vahva vartalo viti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

vitikeli, vitilumi, vitivalkoinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viti Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vȉti (yks. 1. vȉjēm) (imperfektiivinen)

  1. punoa
  2. kieppua
  3. (tuulesta) puhaltaa kovin puuskin
  4. (refleksiivinen; se) liehua

Ääntäminen[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vȉti Školski rječnik hrvatskoga jezika

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F