punoa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpunoɑˣ/
- tavutus: pu‧no‧a
Etymologia[muokkaa]
indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]
Käännökset[muokkaa]
1. kiertää lankamaisia kappaleita toistensa ympärille
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- punoa juonia = juonia
Aiheesta muualla[muokkaa]
- punoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).