punonta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

punonta (9-J)

  1. se, kun punotaan, punominen
  2. punomisen tulos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpunont̪ɑ/
  • tavutus: pu‧non‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punonta punonnat
genetiivi punonnan punontojen
(punontain)
partitiivi punontaa punontoja
akkusatiivi punonta;
punonnan
punonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi punonnassa punonnoissa
elatiivi punonnasta punonnoista
illatiivi punontaan punontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi punonnalla punonnoilla
ablatiivi punonnalta punonnoilta
allatiivi punonnalle punonnoille
muut sijamuodot
essiivi punontana punontoina
translatiivi punonnaksi punonnoiksi
abessiivi punonnatta punonnoitta
instruktiivi punonnoin
komitatiivi punontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punonna-
vahva vartalo punonta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • punonta Kielitoimiston sanakirjassa