puhaltaa

Suomi

Verbi

puhaltaa (54-I) (taivutus)

1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus

   puhaltaa lasia

2. (erit.) täyttää ilmalla jonkin puhallettava väline

   puhaltaa ilmapalloja

   puhaltaa saippuakuplia

3. tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella

   puhaltaa pilliin

   puhaltaa peli poikki

4. saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan hengitysilman alkoholipitoisuutta

   Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.

5. liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella

   Lämmityslaite puhaltaa täysillä.

6. (tuulesta) tuulla

   Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.

   Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)

7. (slangia) varastaa huijaamalla

   Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (MTV3.fi)

Käännökset

englanti: blow espanja: soplar italia: soffiare ranska: souffler

ruotsi: blåsa saksa: blasen, (sää) winden turkki: esmek, üflemek venäjä: дуть, (ulospäin) выдувать, (ilmaa jonnekin) надувать

Idiomit

• puhaltaa henkeä
• puhaltaa yhteen hiileen