virke
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
virke (48)
- (kielioppi) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus. Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä.
- Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | virke | virkkeet |
| genetiivi | virkkeen | virkkeiden virkkeitten |
| partitiivi | virkettä | virkkeitä |
| akkusatiivi | virke; virkkeen | virkkeet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkeessä | virkkeissä |
| elatiivi | virkkeestä | virkkeistä |
| illatiivi | virkkeeseen | virkkeisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkeellä | virkkeillä |
| ablatiivi | virkkeeltä | virkkeiltä |
| allatiivi | virkkeelle | virkkeille |
| Muut | ||
| essiivi | virkkeenä | virkkeinä |
| translatiivi | virkkeeksi | virkkeiksi |
| abessiivi | virkkeettä | virkkeittä |
| instruktiivi | – | virkkein |
| komitatiivi | – | virkkeine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Norja
[muokkaa] Verbi
virke virket
[muokkaa] Ruotsi
[muokkaa] Substantiivi
virke virket
- (metsätalous, sahateollisuus) puutavara
