virke

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virke (48-A)

  1. (kielitiede) yhden tai useamman yhteenkuuluvan lauseen muodostama kielellisen ilmaisun kokonaisuus
    Kirjoitettu virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin. Virkkeen lauseet erotetaan pilkulla, ajatusviivalla tai puolipisteellä. (yleensä pilkulla)
    Virkkeen lauseet ovat keskenään rinnasteisia tai alisteisia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋirke/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi virke virkkeet
genetiivi virkkeen virkkeiden
virkkeitten
partitiivi virkettä virkkeitä
akkusatiivi virke; virkkeen virkkeet
Sisäpaikallissijat
inessiivi virkkeessä virkkeissä
elatiivi virkkeestä virkkeistä
illatiivi virkkeeseen virkkeisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi virkkeellä virkkeillä
ablatiivi virkkeeltä virkkeiltä
allatiivi virkkeelle virkkeille
Muut
essiivi virkkeenä virkkeinä
translatiivi virkkeeksi virkkeiksi
abessiivi virkkeettä virkkeittä
instruktiivi virkkein
komitatiivi virkkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Norja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

virke

  1. toimia
  2. tehota, vaikuttaa johonkin
  3. vaikuttaa joltakin

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virke (yks. määr. virket, ei monikkoa)

  1. puutavara
    sågat virke
    sahatavara