vanhempi
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
- (taivutusmuoto) komparatiivimuoto sanasta vanha
- keski-ikäistä vanhempi; ihmisten ikähaitarin jälkipuoliskolle sijoittuva
- Joku kysyi sinua – sellainen vanhempi herra.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: vanhemmiten
Substantiivi[muokkaa]
- jonkun isä tai äiti
- Vanhempana voin olla tyytyväinen lasteni saavutuksiin.
- Vanhemmat vaativat jälkikasvultaan usein liikoja.
- Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisten lastensa tekemisistä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈʋɑ̝nhe̞mpi]
- tavutus: van‧hem‧pi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhempi | vanhemmat |
| genetiivi | vanhemman | vanhempien (vanhempain) |
| partitiivi | vanhempaa | vanhempia |
| akkusatiivi | vanhempi; vanhemman |
vanhemmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhemmassa | vanhemmissa |
| elatiivi | vanhemmasta | vanhemmista |
| illatiivi | vanhempaan | vanhempiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhemmalla | vanhemmilla |
| ablatiivi | vanhemmalta | vanhemmilta |
| allatiivi | vanhemmalle | vanhemmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhempana | vanhempina |
| translatiivi | vanhemmaksi | vanhemmiksi |
| abessiivi | vanhemmatta | vanhemmitta |
| instruktiivi | – | vanhemmin |
| komitatiivi | – | vanhempine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vanhemma- | |
| vahva vartalo | vanhempa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset[muokkaa]
- Sanaa käytetään yleensä monikossa.
Käännökset[muokkaa]
1. toinen vanhemmista
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
isovanhempi, isovanhemmat, jälkeläinen, jälkikasvu, lapsi, orpo, vanha, vanhemmallinen, vanhemmaton
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: vanhemmuus
Yhdyssanat[muokkaa]
lähivanhempi, ottovanhempi, sijaisvanhempi, vanhempainilta, vanhempainloma, vanhempainneuvosto,
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhempi Kielitoimiston sanakirjassa