vanha

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus)

  1. korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri
    Isäni on jo hyvin vanha, äitiä paljon vanhempi, melkein jo vanhus.
  2. pitkään olemassa tai käytössä ollut
    Pekka ajaa vanhalla autonromulla.
    Matin vanha auto on museorekisterissä.
  3. aiempi, entinen
    Vanha asunto meni vaihdossa.
  4. pitkäaikainen, kauan jossain asemassa ollut
    Tässä on vanha kaverini Tauno
  5. ikäinen
    Kuuden vanhana menin uimakouluun.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanha

  1. kokemuksiltaan tai iältään vanha henkilö
    Kyllä vanha tietää ja osaa.

Etymologia[muokkaa]

  • adjektiivista vanha

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]