vanha

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus)

  1. korkeaikäinen, kauan elänyt, iältään suuri
    Isäni on jo hyvin vanha, äitiä paljon vanhempi, melkein jo vanhus.
  2. pitkään olemassa tai käytössä ollut
    Pekka ajaa vanhalla autonromulla.
    Matin vanha auto on museorekisterissä.
  3. aiempi, entinen
    Vanha asunto meni vaihdossa.
  4. pitkäaikainen, kauan jossain asemassa ollut
    Tässä on vanha kaverini Tauno
  5. ikäinen
    Kuuden vanhana menin uimakouluun.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanha (9)[1]

  1. kokemuksiltaan tai iältään vanha henkilö
    Kyllä vanha tietää ja osaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vanha vanhat
genetiivi vanhan vanhojen
(vanhain)
partitiivi vanhaa vanhoja
akkusatiivi vanha; vanhan vanhat
Sisäpaikallissijat
inessiivi vanhassa vanhoissa
elatiivi vanhasta vanhoista
illatiivi vanhaan vanhoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vanhalla vanhoilla
ablatiivi vanhalta vanhoilta
allatiivi vanhalle vanhoille
Muut
essiivi vanhana vanhoina
translatiivi vanhaksi vanhoiksi
abessiivi vanhatta vanhoitta
instruktiivi vanhoin
komitatiivi vanhoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • adjektiivista vanha

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9