valistus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valistus (39)
- valistamisen toteutus
- valistamisen lopputulos; tietous, tietämys, valistuneisuus
- (historia) Euroopassa 1700-luvulla vaikuttanut aatevirtaus, joka korosti järjen ja tiedon merkitystä; valistusaika
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑlist̪us/
- tavutus: va‧lis‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valistus | valistukset |
| genetiivi | valistuksen | valistusten valistuksien |
| partitiivi | valistusta | valistuksia |
| akkusatiivi | valistus; valistuksen |
valistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valistuksessa | valistuksissa |
| elatiivi | valistuksesta | valistuksista |
| illatiivi | valistukseen | valistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valistuksella | valistuksilla |
| ablatiivi | valistukselta | valistuksilta |
| allatiivi | valistukselle | valistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valistuksena | valistuksina |
| translatiivi | valistukseksi | valistuksiksi |
| abessiivi | valistuksetta | valistuksitta |
| instruktiivi | – | valistuksin |
| komitatiivi | – | valistuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valistukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valistus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä valistaa (valist- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. valistaminen; sen toteutus
|
|
2. järkeä korostanut aatevirtaus; valistusaika
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kansanvalistus, kuluttajavalistus, liikennevalistus, raittiusvalistus, seksivalistus, seksuaalivalistus, sukupuolivalistus, terveysvalistus, valistusaate, valistusaika, valistusajattelija, valistusfilosofi, valistusfilosofia, valistuskampanja, valistuskausi, valistuskirjailija, valistuskirjallisuus, valistusliike, valistusoppi, valistusriento, valistustoiminta, valistusväline
Aiheesta muualla[muokkaa]
- valistus Kielitoimiston sanakirjassa