koulutus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koulutus (39)[1]

  1. abstrakti käsite, joka tarkoittaa muodollista, organisoitua ja institutionalisoitua opetusta ja opiskelua
    Suomessa koulutus on kansalaisille maksutonta.
    Koulutuksen määrä on kasvanut 1900-luvulla.
  2. henkilön saama, ammattiin valmistava tai tieteenalaan perehdyttävä, muodollinen opetus
    Hänellä on lääkärin koulutus.
    Työpaikkailmoituksessa vaaditaan kaupallista koulutusta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi koulutus koulutukset
genetiivi koulutuksen koulutusten
koulutuksien
partitiivi koulutusta koulutuksia
akkusatiivi koulutus; koulutuksen koulutukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi koulutuksessa koulutuksissa
elatiivi koulutuksesta koulutuksista
illatiivi koulutukseen koulutuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi koulutuksella koulutuksilla
ablatiivi koulutukselta koulutuksilta
allatiivi koulutukselle koulutuksille
Muut
essiivi koulutuksena koulutuksina
translatiivi koulutukseksi koulutuksiksi
abessiivi koulutuksetta koulutuksitta
instruktiivi koulutuksin
komitatiivi koulutuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39