opetus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: õpetus



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

opetus (39)

  1. (koulu, ym.) oppisisältö, opettajan oppilaalle antama uusien tietojen tai taitojen kokonaisuus
    Suomessa opetuksen vaativuustaso on huippuluokkaa.
    Kouluissa annetaan opetusta monissa eri oppiaineissa, sosiaalisten taitojen ohella.
  2. opetustapahtuma
    Hän antoi minulle opetusta matematiikassa.
    Urheilun opetus tapahtuu jumppasalilla tai ulkoilmassa.
  3. kasvatuksellinen anti opettavainen asia tarinassa
    Mikä on tarinan opetus?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈopet̪us/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi opetus opetukset
genetiivi opetuksen opetusten
opetuksien
partitiivi opetusta opetuksia
akkusatiivi opetus; opetuksen opetukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi opetuksessa opetuksissa
elatiivi opetuksesta opetuksista
illatiivi opetukseen opetuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi opetuksella opetuksilla
ablatiivi opetukselta opetuksilta
allatiivi opetukselle opetuksille
Muut
essiivi opetuksena opetuksina
translatiivi opetukseksi opetuksiksi
abessiivi opetuksetta opetuksitta
instruktiivi opetuksin
komitatiivi opetuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattiopetus, kotiopetus, kouluopetus, opetusaika, opetusala, opetuskeittiö, opetusmaksu, opetusmetodi, opetusmenetelmä, opetusmestari, opetusministeri, opetusministeriö, opetusmuoto, opetusneuvos, opetusoppi, opetussali, opetustapa, opetustarve, opetustarvike, opetustoimi, opetustoiminta, opetusväline, opetusvälineistö, perusopetus, terveydenopetus, tukiopetus, täydennysopetus

Aiheesta muualla[muokkaa]