oppi

Suomi

Substantiivi

oppi (5)

1. se, että oppii
2. se, mitä opitaan

   Sain talouskoulusta hyvät opit kotitöihin.

3. opinkappale

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	oppi	opet
genetiivi	open	oppien
partitiivi	oppea	oppia
akkusatiivi	oppi; open	opet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	opessa	opissa
elatiivi	opesta	opista
illatiivi	oppeen	oppiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	opella	opilla
ablatiivi	opelta	opilta
allatiivi	opelle	opille
Muut
essiivi	oppena	oppina
translatiivi	opeksi	opiksi
abessiivi	opetta	opitta
instruktiivi	–	opin
komitatiivi	–	oppine- + omistusliite

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (se, että oppii) oppiminen, viisastuminen
• (mitä opitaan) opetus, tieto, tietous, viisaus, tietämys, tuntemus

Yhdyssanat

• harhaoppi, kielioppi, kudosoppi, opinkappale, oppikirja, oppikoulu, oppituoli, salaoppi

Käännökset

1. se, että oppii

englanti: learning

2. mitä opitaan

3. opinkappale

kts. opinkappale

Idiomit

• ~a ikä kaikki käytetään, kun kannustetaan jotakuta hankkimaan lisää tietämystä tai kun halutaan osoittaa, että keskustelussa on tullut esiin puhujaa yllättänyt uusi tieto

Verbi

oppi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oppia