oppi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oppi (5-B)

  1. oppimisen tapahtuma prosessin osana
    Oppi on tarpeen tulevaa elämää varten.
    Nummisuutarien koulussa oppi oli yhtä tankkaamista.
  2. oppimisen tulos
    Sain talouskoulusta hyvät opit kotitöihin.
  3. opinkappale

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈo̞pːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi oppi opit
genetiivi opin oppien
(oppein)
partitiivi oppia oppeja
akkusatiivi oppi; opin opit
Sisäpaikallissijat
inessiivi opissa opeissa
elatiivi opista opeista
illatiivi oppiin oppeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi opilla opeilla
ablatiivi opilta opeilta
allatiivi opille opeille
Muut
essiivi oppina oppeina
translatiivi opiksi opeiksi
abessiivi opitta opeitta
instruktiivi opein
komitatiivi oppeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

harhaoppi, kielioppi, kudosoppi, oppiaine, oppihistoria, oppikirja, oppikoulu, oppikurssi, oppilaitos, oppilause, oppimateriaali, oppimestari, oppimäärä, oppipoika, oppisana, oppisopimus oppituoli, oppivelvollisuus, salaoppi, suutarinoppi

Idiomit[muokkaa]

Verbi

oppi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oppia