oppi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- se, että oppii
- Oppi on tarpeen tulevaa elämää varten.
- se, mitä opitaan
- Sain talouskoulusta hyvät opit kotitöihin.
- opinkappale
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈo̞pːi]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | oppi | opit |
| genetiivi | opin | oppien (oppein) |
| partitiivi | oppia | oppeja |
| akkusatiivi | oppi; opin | opit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opissa | opeissa |
| elatiivi | opista | opeista |
| illatiivi | oppiin | oppeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opilla | opeilla |
| ablatiivi | opilta | opeilta |
| allatiivi | opille | opeille |
| Muut | ||
| essiivi | oppina | oppeina |
| translatiivi | opiksi | opeiksi |
| abessiivi | opitta | opeitta |
| instruktiivi | – | opein |
| komitatiivi | – | oppeine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. se, että oppii
|
2. mitä opitaan
3. opinkappale
|
Liittyvät sanat [muokkaa]
- oppiminen, viisastuminen
- opetus, opinkappale, tieto, tietous, viisaus, tietämys, tuntemus
- oppia
- oppilas
- oppivainen
- Yhdyssanat
|
harhaoppi, kielioppi, kudosoppi, oppiaine, oppikirja, oppikoulu, oppikurssi, oppilaitos, oppilause, oppimateriaali, oppimäärä, oppituoli, oppivelvollisuus, salaoppi, suutarinoppi |
Idiomit [muokkaa]
- oppia ikä kaikki käytetään, kun kannustetaan jotakuta hankkimaan lisää tietämystä tai kun halutaan osoittaa, että keskustelussa on tullut esiin puhujaa yllättänyt uusi tieto
Verbi
oppi
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oppia
