tutkinto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tutkinto (1-J)

  1. se, että on opiskellut jonkin koulutusohjelman vaaditun sisällön

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tutkinto tutkinnot
genetiivi tutkinnon tutkintojen
(tutkintoin)
partitiivi tutkintoa tutkintoja
akkusatiivi tutkinto; tutkinnon tutkinnot
Sisäpaikallissijat
inessiivi tutkinnossa tutkinnoissa
elatiivi tutkinnosta tutkinnoista
illatiivi tutkintoon tutkintoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tutkinnolla tutkinnoilla
ablatiivi tutkinnolta tutkinnoilta
allatiivi tutkinnolle tutkinnoille
Muut
essiivi tutkintona tutkintoina
translatiivi tutkinnoksi tutkinnoiksi
abessiivi tutkinnotta tutkinnoitta
instruktiivi tutkinnoin
komitatiivi tutkintoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]