tukka
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
tukka (10-A)
- (anatomia) hiusten muodostama karvapeite päälaella, hiukset yhdessä ovat tukka
- Tukka muodostuu hiuksista samoin kuin metsä puista.
- (slangi) häpykarvoitus
- Sillä tyypillä oli tummat hiukset mutta oranssi tukka.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tukka | tukat |
| genetiivi | tukan | tukkien (tukkain) |
| partitiivi | tukkaa | tukkia |
| akkusatiivi | tukka; tukan | tukat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tukassa | tukissa |
| elatiivi | tukasta | tukista |
| illatiivi | tukkaan | tukkiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tukalla | tukilla |
| ablatiivi | tukalta | tukilta |
| allatiivi | tukalle | tukille |
| Muut | ||
| essiivi | tukkana | tukkina |
| translatiivi | tukaksi | tukiksi |
| abessiivi | tukatta | tukitta |
| instruktiivi | – | tukin |
| komitatiivi | – | tukkine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
|
