takku
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
takku (1)
- toisiinsa takertuneiden karvojen tms. muodostama sekava kimppu
- karvapeite, jossa on kohdan 1 mukaisia kimppuja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | takku | takut |
| genetiivi | takun | takkujen |
| partitiivi | takkua | takkuja |
| akkusatiivi | takku; takun |
takut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | takussa | takuissa |
| elatiivi | takusta | takuista |
| illatiivi | takkuun | takkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | takulla | takuilla |
| ablatiivi | takulta | takuilta |
| allatiivi | takulle | takuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | takkuna | takkuina |
| translatiivi | takuksi | takuiksi |
| abessiivi | takutta | takuitta |
| instruktiivi | – | takuin |
| komitatiivi | – | takkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | taku- | |
| vahva vartalo | takku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- takku Kielitoimiston sanakirjassa