tavu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
tavu (1)
- (fonetiikka) sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö
- Sanassa "kolme" on kaksi tavua: "kol" ja "me".
- (tietotekniikka) tallennuskapasiteetin mittayksikkö
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tavu | tavut |
| genetiivi | tavun | tavujen |
| partitiivi | tavua | tavuja |
| akkusatiivi | tavu; tavun | tavut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tavussa | tavuissa |
| elatiivi | tavusta | tavuista |
| illatiivi | tavuun | tavuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tavulla | tavuilla |
| ablatiivi | tavulta | tavuilta |
| allatiivi | tavulle | tavuille |
| Muut | ||
| essiivi | tavuna | tavuina |
| translatiivi | tavuksi | tavuiksi |
| abessiivi | tavutta | tavuitta |
| instruktiivi | – | tavuin |
| komitatiivi | – | tavuine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. sanan osa
2. mittayksikkö