sopa

Wikisanakirjasta
Katso myös: sõpa

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sopa (10-E)

  1. (vanhahtava) asu, vaatetus, puku

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsopɑ/
  • tavutus: so‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sopa sovat
genetiivi sovan sopien
(sopain)
partitiivi sopaa sopia
akkusatiivi sopa;
sovan
sovat
sisäpaikallissijat
inessiivi sovassa sovissa
elatiivi sovasta sovista
illatiivi sopaan sopiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovalla sovilla
ablatiivi sovalta sovilta
allatiivi sovalle soville
muut sijamuodot
essiivi sopana sopina
translatiivi sovaksi soviksi
abessiivi sovatta sovitta
instruktiivi sovin
komitatiivi sopine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sova-
vahva vartalo sopa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sopa Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sopa f. (monikko sopas)

  1. keitto, soppa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sopa yl. (1) (yks. määr. sopan [luo], mon. epämäär. sopor[luo], mon. määr. soporna [luo])

  1. jäte

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sopa (1)

  1. lakaista, puhdistaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – sopa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sopar[luo] sopas
imperfekti sopade sopades
supiini sopat sopats
imperatiivi sopa
Nominaalimuodot

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sopa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)