solmu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Solmu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
solmu (1)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solmu (1)[1]

  1. narun tai köyden kiinnitys solmimalla se
  2. nopeusyksikkö merenkulussa, meripeninkulma tunnissa, ja ilmailussa, 1,852 km/h
  3. (kuvaannollinen) selvittämätön sekasotku
    Neuvottelut ovat pahasti solmussa.
  4. (tietotekniikka) tietoverkon perusosanen, yksi verkkoon liitetty laite
  5. (kasvitiede) heinävartisten kasvien varressa oleva kohta, josta kasvi kasvaa pituutta
  6. (fysiikka) seisovan aaltoliikkeen kohta, jossa värähtelevän aallon amplitudi on nolla
  7. (graafiteoria) graafin perusosanen, joita kaaret yhdistävät toisiinsa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi solmu solmut
genetiivi solmun solmujen
(solmuin)
partitiivi solmua solmuja
akkusatiivi solmu; solmun solmut
Sisäpaikallissijat
inessiivi solmussa solmuissa
elatiivi solmusta solmuista
illatiivi solmuun solmuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi solmulla solmuilla
ablatiivi solmulta solmuilta
allatiivi solmulle solmuille
Muut
essiivi solmuna solmuina
translatiivi solmuksi solmuiksi
abessiivi solmutta solmuitta
instruktiivi solmuin
komitatiivi solmuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hermosolmu, imusolmuke, jalussolmu, juoksusolmu, lippusolmu, merimiessolmu, nukkasolmu, osmansolmu, osmonsolmu, paalusolmu, rautatiesolmu, rusettisolmu, solmukohta, solmupisto, solmuväli, suolisolmu, umpisolmu, verkkosolmu, vetosolmu, ämmänsolmu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1