ilmailu

Suomi

Substantiivi

ilmailu

1. ilmakehässä lentäminen käyttäen ilmaa keveämpiä tai raskaampia kiinteäsiipisiä tai pyöriväsiipisiä lentolaitteita, joita kutsutaan ilma-aluksiksi, ja tähän liittyvä toiminta

Käännökset

englanti: aviation liettua: aviacija

ranska: aviation f. turkki: havacılık venäjä: авиация f.