solmukohta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

solmukohta (10-F)

  1. tärkeä (kuvainnollisen) verkon piste, jossa useat kaaret kohtaavat
    liikenteen solmukohta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsolmuˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: sol‧mu‧koh‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solmukohta solmukohdat
genetiivi solmukohdan solmukohtien
(solmukohtain)
partitiivi solmukohtaa solmukohtia
akkusatiivi solmukohta;
solmukohdan
solmukohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi solmukohdassa solmukohdissa
elatiivi solmukohdasta solmukohdista
illatiivi solmukohtaan solmukohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi solmukohdalla solmukohdilla
ablatiivi solmukohdalta solmukohdilta
allatiivi solmukohdalle solmukohdille
muut sijamuodot
essiivi solmukohtana solmukohtina
translatiivi solmukohdaksi solmukohdiksi
abessiivi solmukohdatta solmukohditta
instruktiivi solmukohdin
komitatiivi solmukohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo solmukohda-
vahva vartalo solmukohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista solmu ja kohta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]