sija

Suomi

Substantiivi

sija (9)

1. paikka, olinsija, makuupaikka

   Sinulla on sija minun sydämessäni.

   Pinkaisin juoksuun niiltä sijoiltani.

2. (urheilu) sijoittumalla kilpailussa saavutettu kilpailijoiden keskeinen sijoitus.

   Suomi jäi hiihtoviestissä neljännelle sijalle.

3. (kielitiede) sijamuoto

   Nominatiivi on peruslauseessa subjektin sija.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	sija	sijat
genetiivi	sijan	sijojen (sijain)
partitiivi	sijaa	sijoja
akkusatiivi	sija; sijan	sijat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	sijassa	sijoissa
elatiivi	sijasta	sijoista
illatiivi	sijaan	sijoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	sijalla	sijoilla
ablatiivi	sijalta	sijoilta
allatiivi	sijalle	sijoille
Muut
essiivi	sijana	sijoina
translatiivi	sijaksi	sijoiksi
abessiivi	sijatta	sijoitta
instruktiivi	–	sijoin
komitatiivi	–	sijoine- + omistusliite

Etymologia

Hieman vanhahtavaa suomen kieltä: esim. Raam:Luuk/2.6 katkelma "koska heille ei ollut sijaa majatalossa". Nykyisin sama käännös kuuluu "koska heille ei ollut tilaa majapaikassa".

Käännökset

1. olinsija

englanti: place

italia: loco m.

2. saavutettu sija

englanti: position

italia: posizione f.

3. kieliopillinen sija

Kts. sijamuoto

Liittyvät sanat

ensisijainen, etusija, makuusija, paikka, peti, sijainen, sijainti, sijaitseva sijamuoto, sijaita, sijata, sijoittaa, sijoittua, tila, toissijainen, vuode

Vepsä

Substantiivi

sija

1. (huonekalu) sänky

Liittyvät sanat

• magaduzsija