raja

Suomi

Substantiivi

raja (9)

1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa

   Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	raja	rajat
genetiivi	rajan	rajojen (rajain)
partitiivi	rajaa	rajoja
akkusatiivi	raja; rajan	rajat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	rajassa	rajoissa
elatiivi	rajasta	rajoista
illatiivi	rajaan	rajoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	rajalla	rajoilla
ablatiivi	rajalta	rajoilta
allatiivi	rajalle	rajoille
Muut
essiivi	rajana	rajoina
translatiivi	rajaksi	rajoiksi
abessiivi	rajatta	rajoitta
instruktiivi	–	rajoin
komitatiivi	–	rajoine- + omistusliite

Käännökset

bosnia: (valtioiden) granica f. englanti: (valtioiden välinen) border, boundary, frontier, limit, line, bound, confine espanja: frontera, límite, borde esperanto: limo hollanti: grens kroatia: (valtioiden) granica f., međa f. italia: frontiera f. puola: granica f. ranska: frontière, limite

romania: frontieră f., graniţă f. ruotsi: gräns saksa: Grenze f. serbia: (valtioiden) granica, граница f. sloveeni: (valtioiden) meja f. tanska: grænse tšekki: (valtioiden) hranice f. venäjä: (valtioiden välinen) граница, барьер, лимит, рубеж, межа, грань, предел, (urheilu tms.) линия viro: piir

Liittyvät sanat

• rajoitus, linja, este, muuri
• kenkäraja
• rajasuutari

Johdokset

• rajaus
• rajaaminen
• rajallinen
• rajata, rajoittaa

Espanja

Substantiivi

raja f.

1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
2. sälö, lastu
3. (alat., Chile) persvako
4. (alat., Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat

• rajar