lastu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lastu (1)

  1. puusta vuolemalla irrotettu suikale
  2. muista vuolemalla tai sorvaamalla irrotetuista kappaleista; pienistä ja ohuista kappaleista
    sorvauslastu, perunalastu
  3. lyhyt tarina, novelli (sanaa käytetään erityisesti Juhani Ahon kirjoittamista tarinoista)
  4. (slangia) piisiru, mikropiiri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑst̪u/
  • tavutus: las‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lastu lastut
genetiivi lastun lastujen
partitiivi lastua lastuja
akkusatiivi lastu;
lastun
lastut
sisäpaikallissijat
inessiivi lastussa lastuissa
elatiivi lastusta lastuista
illatiivi lastuun lastuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lastulla lastuilla
ablatiivi lastulta lastuilta
allatiivi lastulle lastuille
muut sijamuodot
essiivi lastuna lastuina
translatiivi lastuksi lastuiksi
abessiivi lastutta lastuitta
instruktiivi lastuin
komitatiivi lastuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lastu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haapalastu, haavanlastu, höylänlastu, lastu-ura, lastuaukko, lastuhattu, lastukasa, lastukokoelma, lastukori, lastulevy, lastuvakka, lastuvilla, mantelilastu, metallilastu, perunalastu, perunanlastu, puulastu, puunlastu, sorvinlastu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lastu Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lastu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta lasta