halkeama

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halkeama (10)[1]

  1. kappaleeseen halkeamisen seurauksena syntynyt usein kapea aukko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi halkeama halkeamat
genetiivi halkeaman halkeamien
(halkeamain)
partitiivi halkeamaa halkeamia
akkusatiivi halkeama; halkeaman halkeamat
Sisäpaikallissijat
inessiivi halkeamassa halkeamissa
elatiivi halkeamasta halkeamista
illatiivi halkeamaan halkeamiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi halkeamalla halkeamilla
ablatiivi halkeamalta halkeamilta
allatiivi halkeamalle halkeamille
Muut
essiivi halkeamana halkeamina
translatiivi halkeamaksi halkeamiksi
abessiivi halkeamatta halkeamitta
instruktiivi halkeamin
komitatiivi halkeamine-
+ omistusliite

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10