paska

Wikisanakirjasta
Katso myös: páska

Suomi[muokkaa]

Interjektio[muokkaa]

paska

  1. eräs kirosana
    Voi paska, tästä ei tuu yhtään mitään!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑskɑ/
  • tavutus: pas‧ka

Käännökset[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

paska (9) (komparatiivi paskempi, superlatiivi paskin) (taivutus[luo])

  1. (alatyyliä) huono
    Olet ihan paska matematiikassa.
    En suostu kuvaamaan paskoilla kameroilla.
  2. (alatyyliä) rikkinäinen (vain essiivissä tai translatiivissa)
    Tämä kone meni nyt paskaksi.
    Se on paskana.
  3. (alatyyliä) epämiellyttävä, vaivalloinen
    Armeija oli paskaa.

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paska Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

paska (9)

  1. (alatyyliä) uloste; (ulkopaikallissijoissa funktioverbin kanssa) viittaa ulostamiseen
    Pelkäsin niin paljon, että tuli paskat housuun.
    Lannoitan pellot lehmänpaskalla.
    käydä paskalla, mennä paskalle
  2. (alatyyliä) kielteinen tai valheellinen asia
    Älä puhu paskaa!
    En kestä enää tätä paskaa.
    Jos noin teette, paskaa tippuu niskaan hyvinkin pian.
    Senkin paskat!
  3. (alatyyliä) turhanpäiväinen tai joutava asia
    puhua paskaa, jauhaa paskaa
  4. (alatyyliä, negaatiossa) (ei) mitään, (ei) yhtään
    En välitä paskaakaan.
    Ei paskan väliä.
    Googlettelemalla ei löytynyt lasta eikä paskaa.
  5. (slangia, alatyyliä) vierasaine, jatkeaine, epäpuhtaus
    Tässä pirissä oli ties mitä paskaa seassa, sain siitä hirvittävän hedarin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paska paskat
genetiivi paskan paskojen
(paskain)
partitiivi paskaa paskoja
akkusatiivi paska;
paskan
paskat
sisäpaikallissijat
inessiivi paskassa paskoissa
elatiivi paskasta paskoista
illatiivi paskaan paskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paskalla paskoilla
ablatiivi paskalta paskoilta
allatiivi paskalle paskoille
muut sijamuodot
essiivi paskana paskoina
translatiivi paskaksi paskoiksi
abessiivi paskatta paskoitta
instruktiivi paskoin
komitatiivi paskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • sanaa on arveltu ikivanhaksi suomalaisugrilaiseksi sanaksi; vertaa karjalan paska ’ulostus; lika; kelvoton’, liivin paškà ’(vetelä) ulostus’, ersamordvan ṕśḱiźems ’ulostaa (vetelää)’ ja unkarin fos ’vetelä ulostus, ripuli’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hätäpaska, kusipaska, kyykkypaska, paskaduuni, paskahalvaus, paskahousu, paskahuussi, paskakokkare, paskanaama, paskanahka, paskantärkeä, paskaperse, paskapuhe, paskapää, paskarastas

Idiomit[muokkaa]

  • Rahaa on niin, ettei paskalle taivu
  • paska lentää kuin varpusparvi
    1. olla ripulissa
  • ei lasta eikä paskaa
    1. ei mitään
  • puhua paskaa, jauhaa paskaa
    1. puhua turhanpäiväisiä asioita
  • puhua paskaa jostakusta
    1. kertoa leimaavia tai negatiivisia asioita, haukkua jotakuta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paska Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

paska (9)

  1. ortodoksisuuteen liittyvä ukrainalainen pääsiäiseksi valmistettava makea leipä
  2. pashan ukrainalainen variantti

Etymologia[muokkaa]

  • äännelaina samanmerkityksisestä ukrainan sanasta паска < laajentuma merkityksestä ’pääsiäinen’

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Artikkelit 53, 738, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Chickasaw[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paska

  1. leipä

Verbi[muokkaa]

paska

  1. leipoa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paska f. (monikko paskas)

  1. pasha