haukkua

Suomi

Substantiivi

haukkua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta haukku

Verbi

haukkua (52-A) (taivutus)

1. pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä

   Koira haukkuu lintua.

2. (puhekieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata

   Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.

Käännökset

1. koiraeläimen ääntelyä

englanti: bark, yip, yelp espanja: ladrar esperanto: boji (koirasta) italia: abbaiare, latrare

kreikka: γαβγίζω ranska: aboyer ruotsi: skälla venäjä: лаять

2. moittia

englanti:bad mouth (someone), call (bad) names inarinsaame: cielâttiđ, ciellâđ italia: insultare, offendere, infamare, rimproverare, rimbrottare

ruotsi: okväda ranska: traiter de, insulter de

Liittyvät sanat

Synonyymit

• herjata, sättiä, moittia, parjata, morkata, panetella, soimata, solvata

Vastakohdat

• (moittia) kehua, kiittää, ylistää

Johdokset

• haukahtaa, haukku, haukkuja

Idiomit

• haukkua väärää puuta - syyttää väärää henkilöä tai asiaa