joutava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
joutava (10) (komparatiivi joutavampi, superlatiivi joutavin) (taivutus[luo])
- turha, vähäpätöinen, ei-tärkeä
- joutavaa puhetta
- jouten oleva, joutilas
- Tule sinäkin hommiin, kun näytät olevan aivan joutavana.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjou̯t̪ɑʋɑ/
- tavutus: jou‧ta‧va
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: joutavuus
Yhdyssanat[muokkaa]
jonninjoutava, joutavanpäiväinen
Aiheesta muualla[muokkaa]
- joutava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
joutava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä joutaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | joutava | joutavat |
| genetiivi | joutavan | joutavien (joutavain) |
| partitiivi | joutavaa | joutavia |
| akkusatiivi | joutava; joutavan | joutavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | joutavassa | joutavissa |
| elatiivi | joutavasta | joutavista |
| illatiivi | joutavaan | joutaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | joutavalla | joutavilla |
| ablatiivi | joutavalta | joutavilta |
| allatiivi | joutavalle | joutaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | joutavana | joutavina |
| translatiivi | joutavaksi | joutaviksi |
| abessiivi | joutavatta | joutavitta |
| instruktiivi | – | joutavin |
| komitatiivi | – | joutavine |