oksa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Oksa, oksā
Wikipedia
Katso artikkeli Oksa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Puun oksia

Substantiivi[muokkaa]

oksa

  1. puuvartisen kasvin, puun tai pensaan, rungosta eroava haara tai haarauma, jossa lehdet ja kukat kasvavat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoksɑ/
  • tavutus: ok‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksa oksat
genetiivi oksan oksien
(oksain)
partitiivi oksaa oksia
akkusatiivi oksa;
oksan
oksat
sisäpaikallissijat
inessiivi oksassa oksissa
elatiivi oksasta oksista
illatiivi oksaan oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksalla oksilla
ablatiivi oksalta oksilta
allatiivi oksalle oksille
muut sijamuodot
essiivi oksana oksina
translatiivi oksaksi oksiksi
abessiivi oksatta oksitta
instruktiivi oksin
komitatiivi oksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oksa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kukkaoksa, oksalakka, oksamassa, oksanhaara, oksanreikä, oksasaha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oksa Kielitoimiston sanakirjassa
  • oksa Tieteen termipankissa

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oksa

  1. oksa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oksa Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oksa

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta oks
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta oks