haara

Wikisanakirjasta
Katso myös: Haara

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

haara (9)

  1. (puista) päärungosta haarautuva puun osa; (laajemmin) mikä tahansa vastaavanlainen
    puun haarat
    joen haara
    valtimon haara
  2. puun hanka; (yleisesti) kohta, jossa jokin haarautuu toisistaan erilleen ulottuviin osiin
  3. (monikossa) jalat
    Pallo meni haarojen välistä maaliin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑːrɑ/
  • tavutus: haa‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haara haarat
genetiivi haaran haarojen
(haarain)
partitiivi haaraa haaroja
akkusatiivi haara;
haaran
haarat
sisäpaikallissijat
inessiivi haarassa haaroissa
elatiivi haarasta haaroista
illatiivi haaraan haaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haaralla haaroilla
ablatiivi haaralta haaroilta
allatiivi haaralle haaroille
muut sijamuodot
essiivi haarana haaroina
translatiivi haaraksi haaroiksi
abessiivi haaratta haaroitta
instruktiivi haaroin
komitatiivi haaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ankkurinhaara, asianhaara, haara-asento, haarahaukka, haaraheitto, haarahyppy, haarakappale, haarakaukoputki, haarakiila, haarakonttori, haarakäynti, haaranasta, haaraniitti, haaranousu, haarapääsky, haararaide, haaraseisonta, hallinnonhaara, joenhaara, juurenhaara, latvahaara, oksanhaara, puolustushaara, puunhaara, päähaara, sivuhaara, sukuhaara, suuhaara, teollisuudenhaara, tienhaara, tieteenhaara, tuotannonhaara, tuotantohaara

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haara Kielitoimiston sanakirjassa
  • haara Tieteen termipankissa