risu

Wikisanakirjasta
Katso myös: rišu

Suomi[muokkaa]

Risuja

Substantiivi[muokkaa]

risu (1)[1]

  1. pieni kuivunut oksa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrisu/
  • tavutus: ri‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu;
risun
risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit[muokkaa]

  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

Korsika[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risu

  1. riisi

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta ris
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta ris

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1