mandaatti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandaatti (5-C)

  1. toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata
    Presidentti Kabila nimittää väliaikaishallituksen, jonka mandaatti kestää siihen saakka, kunnes demokraattiset vaalit on määrä järjestää kahden vuoden kuluttua.
  2. maalle annettu valtuus hallita jotakin toista maata tai aluetta
    YK:n turvallisuusneuvosto on äänestänyt tiistaina Yhdysvaltain johtamien joukkojen mandaatista Irakissa.
  3. mandaatilla hallittu huoltohallintoalue
    Brittiläinen Palestiinan mandaatti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmɑ̝ndɑ̞ːt̪ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mandaatti mandaatit
genetiivi mandaatin mandaattien
(mandaattein)
partitiivi mandaattia mandaatteja
akkusatiivi mandaatti; mandaatin mandaatit
Sisäpaikallissijat
inessiivi mandaatissa mandaateissa
elatiivi mandaatista mandaateista
illatiivi mandaattiin mandaatteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mandaatilla mandaateilla
ablatiivi mandaatilta mandaateilta
allatiivi mandaatille mandaateille
Muut
essiivi mandaattina mandaatteina
translatiivi mandaatiksi mandaateiksi
abessiivi mandaatitta mandaateitta
instruktiivi mandaatein
komitatiivi mandaatteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]