mandaatti
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata
- Presidentti Kabila nimittää väliaikaishallituksen, jonka mandaatti kestää siihen saakka, kunnes demokraattiset vaalit on määrä järjestää kahden vuoden kuluttua.
- maalle annettu valtuus hallita jotakin toista maata tai aluetta
- YK:n turvallisuusneuvosto on äänestänyt tiistaina Yhdysvaltain johtamien joukkojen mandaatista Irakissa.
- mandaatilla hallittu huoltohallintoalue
- Brittiläinen Palestiinan mandaatti
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈmɑ̝ndɑ̞ːt̪ːi]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | mandaatti | mandaatit |
| genetiivi | mandaatin | mandaattien (mandaattein) |
| partitiivi | mandaattia | mandaatteja |
| akkusatiivi | mandaatti; mandaatin | mandaatit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mandaatissa | mandaateissa |
| elatiivi | mandaatista | mandaateista |
| illatiivi | mandaattiin | mandaatteihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mandaatilla | mandaateilla |
| ablatiivi | mandaatilta | mandaateilta |
| allatiivi | mandaatille | mandaateille |
| Muut | ||
| essiivi | mandaattina | mandaatteina |
| translatiivi | mandaatiksi | mandaateiksi |
| abessiivi | mandaatitta | mandaateitta |
| instruktiivi | – | mandaatein |
| komitatiivi | – | mandaatteine- + omistusliite |
