mandat

Kroaatti

Substantiivi

mandat m.

1. mandaatti
2. virkakausi

Puola

Substantiivi

mandat m.

1. mandaatti

Ranska

Substantiivi

mandat m. (monikko mandats)

1. mandaatti
2. määräys, pidätysmääräys

   un mandat d'arrêt international – kansainvälinen pidätysmääräys

3. toimikausi, virkakausi (vaaleilla valitussa tehtävässä)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui mandat
määräinen	mandatului
monikko	unor mandate
määräinen	mandatelor

mandat n. (määräinen: mandatul, monikko: mandate, määräinen: mandatele)

1. mandaatti
2. ~ de arest pidätysmääräys

Ruotsi

Substantiivi

mandat (5) (mandatet, mandat, mandaten)

1. toimeksianto, tehtävä
2. (kansanedustajan tms.) paikka
3. mandaatti, mandaattialue, huoltoalue

Serbia

Substantiivi

màndāt m. (kyrillinen: мандат)

1. mandaatti
2. virkakausi

Sloveeni

Substantiivi

mandat m. 

1. mandaatti
2. virkakausi