valtuutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valtuutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪us/
- tavutus: val‧tuu‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valtuutus | valtuutukset |
| genetiivi | valtuutuksen | valtuutusten valtuutuksien |
| partitiivi | valtuutusta | valtuutuksia |
| akkusatiivi | valtuutus; valtuutuksen |
valtuutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valtuutuksessa | valtuutuksissa |
| elatiivi | valtuutuksesta | valtuutuksista |
| illatiivi | valtuutukseen | valtuutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valtuutuksella | valtuutuksilla |
| ablatiivi | valtuutukselta | valtuutuksilta |
| allatiivi | valtuutukselle | valtuutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valtuutuksena | valtuutuksina |
| translatiivi | valtuutukseksi | valtuutuksiksi |
| abessiivi | valtuutuksetta | valtuutuksitta |
| instruktiivi | – | valtuutuksin |
| komitatiivi | – | valtuutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valtuutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valtuutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä valtuuttaa (valtuut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. valtuuttaminen
|