valtuuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valtuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä valtuuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valtuuttaminen | valtuuttamiset |
| genetiivi | valtuuttamisen | valtuuttamisten valtuuttamisien |
| partitiivi | valtuuttamista | valtuuttamisia |
| akkusatiivi | valtuuttaminen; valtuuttamisen |
valtuuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valtuuttamisessa | valtuuttamisissa |
| elatiivi | valtuuttamisesta | valtuuttamisista |
| illatiivi | valtuuttamiseen | valtuuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valtuuttamisella | valtuuttamisilla |
| ablatiivi | valtuuttamiselta | valtuuttamisilta |
| allatiivi | valtuuttamiselle | valtuuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valtuuttamisena (valtuuttamisna) |
valtuuttamisina |
| translatiivi | valtuuttamiseksi | valtuuttamisiksi |
| abessiivi | valtuuttamisetta | valtuuttamisitta |
| instruktiivi | – | valtuuttamisin |
| komitatiivi | – | valtuuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valtuuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valtuuttamis- | |