mandate

Wikisanakirjasta

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandate (monikko mandates)

  1. mandaatti, valtuutus
  2. määräys, velvoite
    President Biden urged states to restore mask mandates. (New York Times)

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. mandates
part. prees. mandating
imp. & part. perf. mandated

mandate

  1. valtuuttaa
  2. tehdä pakolliseksi

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mandate

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandare
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiininen partisiipin perfekti verbistä mandare

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mandāte

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä mandō