velvoite

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Velvoite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

velvoite (48-C)[1]

  1. velvollisuus jotakuta kohtaan, jonkin aseman asettava velvollisuus toimia tietyllä tavalla
  2. (oikeustiede) velkasuhteessa olevan velallisen velvollisuus suoritukseen velkojalle, jolla on saamisoikeus tähän maksuun
    Velallisen jätettyä suorituksen täyttämättä tai täytettyä sen virheellisti velvoitteen sisällys muuttuu.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋelʋoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: vel‧voi‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velvoite velvoitteet
genetiivi velvoitteen velvoitteiden
velvoitteitten
partitiivi velvoitetta velvoitteita
akkusatiivi velvoite;
velvoitteen
velvoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi velvoitteessa velvoitteissa
elatiivi velvoitteesta velvoitteista
illatiivi velvoitteeseen velvoitteisiin
velvoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velvoitteella velvoitteilla
ablatiivi velvoitteelta velvoitteilta
allatiivi velvoitteelle velvoitteille
muut sijamuodot
essiivi velvoitteena velvoitteina
translatiivi velvoitteeksi velvoitteiksi
abessiivi velvoitteetta velvoitteitta
instruktiivi velvoittein
komitatiivi velvoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velvoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
velvoitet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

sitoumus, suoritus, takaus, vastuu, velallinen, velkasuhde, velkoja, velvoittaa, velvoittaja, velvoitettu, velvoitus, velvollisuus

Yhdyssanat[muokkaa]

sopimusvelvoite, työrauhavelvoite, velvoiteoikeus, velvoitesuhde

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C