luuska
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luuska (10)
- (halventava) laiha, huono hevonen
- (arkikieltä, halventava) irrallista elämää viettävä nainen, erityisesti katunainen
- (arkikieltä, halventava) (varsinkin ruma) vanha nainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluːskɑ/
- tavutus: luus‧ka
Etymologia[muokkaa]
Venäjän sanasta лошадь (lóšad) ’hevonen’ < turkista (alaşa ’kuormahevonen’). Suomen sanan kielteiseen sävyyn on mahdollisesti vaikuttanut assosiaatio luisevuuteen.[1]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuska | luuskat |
| genetiivi | luuskan | luuskien (luuskain) |
| partitiivi | luuskaa | luuskia |
| akkusatiivi | luuska; luuskan |
luuskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luuskassa | luuskissa |
| elatiivi | luuskasta | luuskista |
| illatiivi | luuskaan | luuskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luuskalla | luuskilla |
| ablatiivi | luuskalta | luuskilta |
| allatiivi | luuskalle | luuskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luuskana | luuskina |
| translatiivi | luuskaksi | luuskiksi |
| abessiivi | luuskatta | luuskitta |
| instruktiivi | – | luuskin |
| komitatiivi | – | luuskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luuska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. laiha, huono hevonen
|
Ks. koni |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luuska Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.