kuulo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulo (1)

  1. kuuloelimen toimintaan perustuva aisti, kuuloaisti
    Hänen kuulonsa on heikentynyt iän myötä.
    Väinö menetti kuulonsa sodassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kuulo kuulot
genetiivi kuulon kuulojen
(kuuloin)
partitiivi kuuloa kuuloja
akkusatiivi kuulo; kuulon kuulot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kuulossa kuuloissa
elatiivi kuulosta kuuloista
illatiivi kuuloon kuuloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kuulolla kuuloilla
ablatiivi kuulolta kuuloilta
allatiivi kuulolle kuuloille
Muut
essiivi kuulona kuuloina
translatiivi kuuloksi kuuloiksi
abessiivi kuulotta kuuloitta
instruktiivi kuuloin
komitatiivi kuuloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]