kuuloluu

Suomi

Substantiivi

kuuloluu

1. (anatomia) yksi kolmesta ihmisen välikorvan ontelossa sijaitsevasta kuulemiseen liittyvästä luusta. Kuuloluut ovat saaneet nimensä ulkonäkönsä perusteella niitä muistuttavien esineiden mukaan.

Etymologia

• yhdyssana sanoista kuulo ja luu

Käännökset

englanti: ossicle, auditory ossicle

Liittyvät sanat

• alasinluu, jalustinluu, vasaraluu